ViaVital Blogi

Vauvan koliikki: Ei vain normaalia itkua?

Oletus siitä, että koliikki on vain normaalin itkun ääripää, on kyseenalaistettu tutkimuksissa, jotka viittaavat siihen, että taustalla saattaa olla fysiologisia tekijöitä. Evoluution ja energiankulutuksen näkökulmasta on epäloogista, että vauvat itkisivät ilman syytä, koska itku on merkki vanhemmille siitä, että jokin on vialla. Evoluution kannalta turha itkeminen olisi haitallista, koska se kuluttaa jopa 20 kertaa rauhallista tilaa enemmän energiaa, joka voitaisiin paremmin käyttää kasvuun.

Sen sijaan, että itkun oletetaan olevan osa vauvan persoonallisuutta tai normaali kehitysvaihe, tulisi tunnistaa, että liiallinen itku on todennäköisesti hätäsignaali, joka viittaa epämukavuuteen tai fysiologisiin ongelmiin. Näin ollen koliikkia voidaan pitää jäävuoren huippuna, jonka alla piilee stressitila, joka johtuu neurofysiologisesta toimintahäiriöstä.

Muita merkkejä tästä stressitilasta ja epämukavuudesta ovat:

1. Epäsymmetrinen asento (C-kaari) ja pään asennon suosiminen jopa nukkuessa, mikä voi johtaa kehitykselliseen vino- tai lyhytkalloisuuteen

2. Hypertonisuus (liika lihasjäntevyys) ja liiallinen selän kaareutuminen

3. Yläkaularangan liike-/nivelepätoiminnallisuus, lihasjännitys ja takaraivon arkuus

4. Korkeat stressitasot ja stressin aiheuttama vireystila

5. Imetysvaikeudet

6. Ruoansulatusongelmat, kuten pulauttelu/refluksi ja suolen kouristukset, mahdollisesti ummetuksen tai suolen toimintahäiriöiden kanssa tai ilman niitä (1).

Miksi vauvat kokevat epämukavuutta?

On yhä enemmän todisteita siitä, että synnytystä edeltävät (antenataaliset) ja synnytykseen liittyvät (nataaliset) tekijät vaikuttavat merkittävästi vauvojen tuki- ja liikuntaelinten ärtyneisyyteen, ja niillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia vastasyntyneeseen.

• Synnytystä edeltävät kohdunsisäiset rajoitukset

• Kohdunsisäisen paineen syihin kuuluvat lisääntynyt kireys äidin vatsan ja kohdun seinämissä.

• Tämä johtaa liikkumatilan rajoittumista, mikä saattaa haitata kasvavan vauvan liikkumista ja mahdollisesti edistää sikiön epämuodostumia.

• Synnytyksen aikaiset puristus- ja vetovoimat

• Dystokia (vaikea synnytys), pitkittynyt tai erittäin nopea synnytys, vauvan päähän kohdistuva paine, kierto ja yliojentuminen, sekä pihtien ja/tai imukupin käyttö, sekä hätäsektiossa sikiön ulosvetäminen painovoimaa vastaan, tai muut komplikaatiot.

• Näiden seurauksena vastasyntyneellä löytyy usein lantion vinoutta, rintakehän jäykkyyttä, lonkkanivelen epämuodostumia, tortikollista, asentoperäistä skolioosia, epäsymmetriaa ja vinokalloisuutta sekä solisluun murtumia.

• Lisäksi monet vauvat saattavat kärsiä mekaanisista rasituksista ja pehmytkudoksen vammoista, jotka ovat lievempiä ja mahdollisesti vähemmän ilmeisiä kuin edellä mainitut.

Kiropraktinen hoito vauvan tuki- ja liikuntaelinten häiriöiden varhaisessa havaitsemisessa ja hoidossa

• Kiropraktinen hoito keskittyy korjaamaan vauvan biomekaanisia ja tuki- ja liikuntaelinten ongelmia.

• Vauvat voivat omaksua tiettyjä asentoja helpottaakseen synnytyksestä johtuvia rasituksia.

• Pediatriset kiropraktikot kykenevät hyvin havaitsemaan ja hoitamaan sellaisia tiloja kuin KISS (kinematic imbalance due to suboccipital strain) ja IISMO (Irritable Infant Syndrome of Musculoskeletal Origin), sekä biomekaanisia epäsymmetrioita.

• Varhainen hoito on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan hyödyntää aivojen plastisuutta ennen kuin tuki- ja liikuntaelinten epämuodostumat muuttuvat poikkeavaksi motoriseksi toiminnaksi.

• Vauvat, joilla on tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriöitä, voivat kokea yliärtyneisyyttä (dysregulaatiota), jota voidaan lievittää selkärangan korjauksilla, mikä vähentää ärtyneisyyttä, häiriöitä autonomisessa hermostossa ja parantaa unta sekä vähentää itkua (2, 3).

Tutkimustuloksia

1. Tasapainoelimen säätelyhäiriö koliikkivauvoilla

• Tutkimukset viittaavat siihen, että koliikkivauvoilla on tasapainoelimen (vestibulaarisia) yliaktiivisuuden kliinisiä merkkejä, mikä voi johtua toimintahäiriöstä yläkaularangan alueella.

• Tasapainoelimen järjestelmää säätelevät yläkaularangan asentoaisti (proprioseptiikka) ja näköjärjestelmä. Kuitenkin vastasyntyneillä vauvoilla näköjärjestelmä ei vielä voi merkittävästi vaikuttaa, sillä katseen hallinta ja tasapaino-näköaisti refleksi ovat vielä kehittymättömiä. Tämän vuoksi tasapainoelimen säätely pienillä vauvoilla riippuu yläkaularangan asentoaistista.

• Tasapainoelimen yliaktiivisuus voi syntyä jopa lievästä, subkliinisestä neurologisesta epäjärjestyksestä. Tämä toimintahäiriö saattaa johtua kallonpohjalihasten jännityksestä, joka voi liittyä vauvan synnytyskokemukseen tai kehitysongelmiin.

• 120 koliikkivauvaa, joilla oli tasapainoelimen yliaktiivisuutta ja saivat hoitoa tähtäimenä rentouttaa kireitä kallonpohjalihaksia palauttaen normaalin asentoaistin proprioseptiivisen toiminnan, osoittivat merkittävästi vähemmän koliikin ja yliärtyneisyyden merkkejä hoidon jälkeen(1).

2. Vauvojen itku ja uni

• Useissa tutkimuksissa on havaittu merkittävää itkuajan vähenemistä ja unen parantumista vauvoilla, jotka saivat kiropraktista hoitoa.

• Vuonna 2012 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa hoidetuilla vauvoilla itkeminen väheni merkittävästi viisi kertaa todennäköisemmin kuin hoitamattomilla vauvoilla (4).

• Eräs Cochrane-kirjaston katsaus osoitti, että kiropraktinen hoito vähensi itkua keskimäärin yli tunnin päivässä ja lisäsi uniaikaa (5).

• Kiropraktinen hoito näytti vähentävän itkuaikaa ja parantavan unta, vaikka vanhemmat oltiin sokaistu tutkimuksessa, eivätkä tienneet oliko vauva saanut hoitoa vai ei (6).

3. Koliikin/kiropraktisen hoidon pitkäaikaiset vaikutukset käyttäytymiseen

• Koliikkivauvoilla voi olla pitkittynyttä itkua, unihäiriöitä ja käyttäytymisongelmia, jotka voivat jatkua taaperoikään asti ja sitä pidemmälle. Tutkimukset viittaavat siihen, että näillä lapsilla on muita suurempi taipumus saada kiukkukohtauksia ja tunteiden säätelyn ongelmia.

• Vuoden 2009 tutkimuksessa taaperoilla, jotka olivat saaneet vauvoina kiropraktista hoitoa koliikkiin, oli vähemmän unihäiriöitä ja käyttäytymisongelmia, kuten kiukkukohtauksia, verrattuna taaperoihin, jotka eivät saaneet kiropraktista hoitoa vauvoina. Tämä viittaa kiropraktiikan mahdollisiin pitkäaikaisiin hyötyihin koliikki vauvoille (7).

Viitteet: (1) Hoeve J. Clinical evidence of vestibular dysregulation in colicky babies before and after chiropractic treatment vs. non-colicky babies. Front Pediatr. 2021 May 28;9:668457. (2) J. Miller. Cry babies: a framework for chiropractic care. Clinical Chiropractic. 2007. Oct: 139—146. (3) Kvitvaer BG, Miller J, Newell D. Improving our understanding of the colicky infant: a prospective observational study. J Clin Nurs. 2012 Jan;21(1-2):63-9. (4) Miller JE, Newell D, Bolton JE. Efficacy of chiropractic manual therapy on infant colic: a pragmatic single-blind, randomized controlled trial. J Manipulative Physiol Ther. 2012 Oct;35(8):600-7. (5) Dobson D, Lucassen PL, Miller JJ, Vlieger AM, Prescott P, Lewith G. Manipulative therapies for infantile colic. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Dec 12;12:CD004796. (6) Browning, M R et al. Comparison of the short-term effects of chiropractic spinal manipulation and occipito-sacral decompression in the treatment of infant colic: A single-blinded, randomised, comparison trial. Focus on Alternative and Complimentary Therapies. 2010 Jun 14;12(1):9-10. (7) Miller JE, Phillips HL. Long-term effects of infant colic: a survey comparison of chiropractic treatment and nontreatment groups. J Manipulative Physiol Ther. 2009 Oct;32(8):635-8.