Vuosia sitten kärsiessäni jatkuvista urheiluvammoista päädyin kokeilemaan kiropraktiikkaa osana kuntoutusta. Säännöllisen hoidon seurauksena jalkojen pituusero kutistui olemattomiin, ryhtini parani sekä loukkaantumiset vähenivät. Siitä lähtien olen pyrkinyt käymään säännöllisesti kiropraktisessa hoidossa.
Kilpailen yleisurheilussa pikajuoksussa matkoina 100m ja 200m ja harjoittelen työn ja opiskelun ohessa n.6-8 kertaa viikossa. Kohtuullisen treenimäärän liittäminen osaksi muutenkin kiireistä arkea on välillä aika haastavaa, joten harjoitteluun varattu aika pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Siksi pyrinkin huolehtimaan myös lihashuollosta ja levosta erilaisten loukkaantumisten välttämiseksi.
Istumistyö on yksi pahimpia virheasentojen aiheuttajia. Monesti huomaan tekeväni töitä hiirikäden puolelle nojaten, mikä usein johtaakin selkärangan nikamien lukkiutumiseen. Itselläni selän virheasento kostautuu ennemmin tai myöhemmin alaraajojen kipuina, kuten pakaran, takareiden tai akillesjänteen oireiluna. Tämä ei ole mikään ihme: mitä muuta voikaan odottaa, kun Pisan kaltevaa tornia muistuttavaa kroppaa lähdetään riuhtomaan juoksuradan ja punttisalin puolella? Vaivat tietenkin konkretisoituvat taukona harjoittelusta.
Kiropraktinen hoito tukee urheilullisia tavoitteitani ja terveyttäni. Sen avulla pysyn terveenä ja vältän turhat vammat. Itse asiassa kiropraktiikka parantaa jopa suorituskykyä - kroppa saavuttaa täydellisemmät liikeradat, kun rangan lukot eivät ole rajoittamassa ja samalla myös hermotus ja voimantuotto paranevat. Itse olenkin usein tehnyt parhaita kilpailutuloksiani, kun kilpailua on edeltänyt kiropraktiikkakäsittely. Kiropraktiikasta on tullut tärkeä osa henkilökohtaista hyvinvointiani ja tulen pitämään sen jatkossakin tärkeänä osana kehoni huoltoa.
